Joko sinulla on kirjastokortti?

Pidän perinteistä avokonttoria lähes mahdottomana paikkana keskittymistä vaativaan työskentelyyn. Jatkuva taustahälinä ja keskeyttämisen matala kynnys pätkii työpäivän lyhyisiin jaksoihin, jolloin työhön ei tavallisesti pysty kunnolla uppoutumaan. “Flow” puuttuu. Verkkokeskustelussa kaipaillaan omaa huonetta, jossa oven voi laittaa perässään kiinni. Oma huone ei kuitenkaan tue yhteisöllisyyttä. Vapaamuotoinen tiedonjako kärsii, työstä tulee entistäkin suorituspohjaisempaa, yksilökeskeistä puurtamista. Suomeksi: tylsää.

Meidän uudessa Kohtaamispaikassamme tämä on ratkaistu erinomaisella tavalla: meillä on “kirjasto”. Kirjasto on alue, jossa ei puhuta, siellä työskentelevillä on puhelin kiinni, pikaviestimen läsnäolotietona on “Älä häiritse” eikä kirjastossa olevia keskeytetä kysymyksillä.

Olen käyttänyt kirjastoa niissä tilanteissa, jossa pyrin saamaan jonkun isomman tehtäväkokonaisuuden valmiiksi ja yleensä tilanteessa, jossa aikataulu on tiukka. Poikkeuksetta olen poistunut kirjastosta tyytyväisenä. Olen pyrkinyt käymään kirjastossa harkiten; psyykkaan itseni tehokkaaseen mahtisuorittajatilaan kirjastoon mennessäni, jotta maksimoin jokaisen kirjastokäynnin.

Miksi en sitten aina istu kirjastossa, jos se kerran on niin tehokasta? Isojen suoritusten tekeminen vaatii paljon energiaa enkä millään jaksaisi koko päivää työskennellä niin intensiivisesti. Olen yhteisöllinen eläin. Pidän Kohtauspaikan energiasta, työkavereiden tapaamisesta, nauramisesta ja vapaamuotoisesta tiedonjakamisesta. Pystyn keskittymään avokonttorissa ideoimiseen, Excelin pyörittämiseen, sähköpostien käsittelyyn. Avokonttorissa hyväksyn sen, että työskentelyäni katkovat työkavereiden keskustelut ja mahdolliset kysymykset. Olen läsnä työyhteisölle – ja se minulle.

Ovenpieleen tai PC:n viereen sijoiteltavien liikennevalojen sijaan suosittelen kaikille oman kirjastoalueen toteuttamista. Kyse ei ole mittavista muutoksista – tarvitaan vain nimetty alue ja yhteiset pelisäännöt.

Ehdotan, että meidän kirjastokonseptin keksijälle myönnetään työnsankarin arvomerkki tammenlehvin.