Asun Pirkkalassa, olenko olemassa?

Kotipihastani Keilarantaan toimistolle on 196 kilometriä. Kun hain Microsoftille töihin, soveltuvuustestin tuloksissa suurin riski nähtiin juuri tuossa välimatkassa ja siinä kuinka pitkään tuollaista työmatkaa jaksan kulkea. Vastausta tuohon kysymykseen en tiennyt itsekään.

Suurimman osan työajastani työskentelen kotitoimistolla tai olen liikenteessä asiakkaita tai kumppaneita tapaamassa. Konttorilla olen viimeisen kuukauden aikana käynyt fyysisesti kaksi tai kolme kertaa. Läsnä olen kuitenkin ollut suurimman osan työajasta – kollegoiden tavoitettavissa eri kommunikaatiovälinein, on kyse sitten Lync:n pikaviestimestä tai verkkoneuvottelusta, jotka usein käynnistyvät ad hoc:na, kun näen kollegan läsnäolotiedon omasta pikaviestimestäni. Vaikka Microsoft on viimeisen vuoden aikana siirtynyt läsnätyöhön ja työn uuteen maailmaan, niin itse koen tehneeni läsnätyötä koko Microsoftilla työskentelyaikanani. Teknologia on mahdollistanut sen, että olen täysivaltainen työyhteisön (tarkoitetaan sillä sitten fyysistä tai virtuaalista työyhteisöä) jäsen ja pystyn osallistumaan kokouksiin ja päätöksentekoon talon sisällä vaikka en aina fyysisesti olekaan paikalla.

Työ, vaikka tärkeä onkin, tulee minun prioriteeteissani vastaan sijoilla 3-6 (pahoittelut esimiehelleni - kuitenkin hieno pistesija…;)). Ne kolme ensimmäistä sijaa täyttävät perhe, ystävät ja harrastukset. Läsnätyö, jossa työntekoa mitataan tuloksien kautta, ei tiukkojen työaikojen tai työtuntien numeerisena seurantana, antaa aivan loistavat mahdollisuudet yhdistää minulle tärkeät asiat parhaaksi katsomallani tavalla.

Eilen iltapäivällä, kun kevät näytti parhaita puoliaan, olin tunnin luistelemassa vanhimman tyttäreni kanssa. Aivan mahtavaa! Tosin pitäähän ne työtkin tietysti tehdä. Hienointa meidän työn uudessa maailmassamme on se, että minulla on mahdollisuus valita koska se hetki on!

Ai niin, toivottavasti voin työskennellä Microsoftilla myös seuraavat kuusi vuotta!