Mistä näkee tekeekö joku töitä?

Yksi läsnätyön perusprinsiipeistä on, että työ ei ole tietyssä paikassa tiettyyn aikaan olemista vaan asioiden tekemistä. Työn sisällön perusteella määrittyvät sitten aika ja paikka. Työtä voi, ja pitää, tehdä siellä, missä se kulloinkin on järkevintä.

Miten sitten käy työnohjauksen ja johtamisen, minulta on kysytty. Mistä tiedät, että ihmiset tekevät töitä, jos ovat kotona tai kahvilan terassilla (tai Karibialla jumissa niin kuin kollegani tällä viikolla)? Esitän vastakysymyksen: Mistä näet, että tietotyöläinen tekee töitä työpaikalla istuessaan? Näetkö rattaan kääntyvän päässä, kurtistaako otsaa keskittyminen vai kyllästys? Väitän, että tietotyötä ei voi johtaa silmillä. Ihmisen sitoutuminen, motivaatio ja intohimo – ja etenkään niiden puute ei välttämättä näy päällepäin. Tulokset puhuvat puolestaan.

Läsnätyö tekee meistä kaikista oman työmme johtajia. Läsnätyö toimii, kun kaikilla on selkeät tavoitteet sekä niihin liittyvät mittarit ja mikä tärkeintä: motivaatio kunnossa. Oman työn johtaminen ei muuten onnistu.

Johtamisella ja johtajallakin on toki vielä oma roolinsa – tosin hieman toisenlainen. Jos vanha malli oli ”command and control”, niin uusi voisi Kevin Kellyn sanoin olla “in command and out of control”. Johtaa siis voi ja pitää. Päivittäistä työtä sen sijaan ei voi, eikä pidä liikaa kontrolloida. Työn tekemistä ei tarvitse nähdä.

Onko sinulla riittävän selkeät tavoitteet ja mittarit oman työsi johtamiselle?

PS. Kirjoitan tätä Kohtaamispaikalla, puku päällä, koska läsnätyö ei ole kiinni paikasta. Se luontuu myös työpaikalla J